Tähkävaahtera on itäisessä Pohjois-Amerikassa kasvavista vaahteralajeista pohjoisin. Se kasvaa mantereen yleisenä metsänlaide- ja alikasvospensaana ja sietää melko runsasta varjostusta. Tähkävaahtera on pienikokoinen, pystykasvuinen ja monirunkoinen pensas. Nimensä se on saanut erikoisista pystyistä, tähkämäisistä kukinnoistaan, jotka ovat oksien päästä kynttilän lailla kohoavia, vaaleanvihreitä terttumaisia huiskiloita. Syksyllä näihin tähkiin kehittyvät kauniisti punertavat siemenet.
Suomessa tähkävaahteraa on kasvatettu kauan, mutta hyvin vähän ja sitä tavataan lähinnä vain kasvitieteellisissä kokoelmissa. Se on kuitenkin osoittautunut hyvin kestäväksi lajiksi, jolle löytyisi paikka niin puistoista kuin kotipihoiltakin erityisesti sieltä missä vaaditaan hyvää talvenkestoa.
Mustilassa alkuperältään tuntematon tähkävaahterakanta on selvinnyt ankarimmistakin talvista vaurioitta. Vanhin, lähes satavuotias puumainen tähkävaahtera kasvaa Pähkinärinteessä. Mustilan omilla siemenkeruumatkoilla Kanadan itäosista kerätyistä pohjoisimmista luonnonkannoista kasvatettuja taimia kasvaa pieninä ryhminä eri puolilla Arboretumia.
Kasvin perustiedot
- Suomenkielinen nimi
- Tähkävaahtera
- Heimo
- Aceraceae
- Suku
- Acer
- Laji
- spicatum
- Koko
- Suomessa kehittyy 5–7 metrin mittaan, metsän keskellä jopa 10 m.
- Kotipaikka
- Pohjois-Amerikan itä- ja koillisosat.
- Kuvaus
- Pesasmainen vaahtera, jolla on hieman kurttuiset, 3- tai 5- halkoiset lehdet ja pystyt tähkämäiset kukinnot.
- Kasvupaikka
- Aurinko – puolivarjo, runsasravinteinen, tuore – kostea.
- Menestyminen
- Vyöhykkeet I–V (VI) parhailla alkuperillä.