Kapealehtinen keltapäivänlilja on vanha perinneperenna. Siitä käytetään myös nimeä sitruunalilja. Päivänliljat eivät nimestään huolimatta ole sukua liljoille, vaan kuuluvat omaan heimoonsa. Niiden tieteellinen nimi Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa ”kaunis vain päivän verran”.
Keltapäivänlilja kukkii kesä–heinäkuussa siroin, heleänkeltaisin ja sitruunalta tuoksuvin liljamaisin kukin, jotka ovat viuhkomaisesti kapean varren päässä. Yksittäinen kukka kuihtuu nopeasti, mutta uusia avautuu viereen. Kukat kohoavat selvästi rehevän lehdistön yläpuolelle. Kukkanuppuja syödään Kiinassa esimerkiksi keitoissa ja friteerattuina.
Keltapäivänlilja on helppohoitoinen perenna ja sen lehtimättäät ovat näyttäviä ilman kukintaakin. Kasvi viihtyy myös puolivarjossa ja siten myös metsäpuutarhassa. Mustilassa sitä löytyy muun muassa Pähkinärinteeltä.
Kasvin perustiedot
- Suomenkielinen nimi
- Keltapäivänlilja
- Heimo
- Xanthorroeaceae
- Suku
- Hemerocallis
- Laji
- lilioasphodelus
- Koko
- 70–100 cm.
- Kotipaikka
- Venäjän Kaukoitä, Koillis-Kiina.
- Kuvaus
- Puhtaankeltaiset, tuoksuvat suppilomaiset kukat (8–9 cm) viuhkomaisina kukintoina varsien latvoissa. Tasasoukat kaartuvat lehdet kasvavat ruusukkeena.
- Kasvupaikka
- Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore, humuspitoinen.
- Menestyminen
- Menestyy lähes koko maassa.