Altaivuoristossa Venäjällä luontaisena kasvava altainalppiruusu on länsimaisten kasvitieteilijöiden kirjoissa usein monimuotoisen dahurianalppiruusun paikallinen muunnos. Venäläiset pitävät sitä kuitenkin alalajina tai omana lajinaan. Niin tai näin, kyseessä on sangen talvenkestävä ja monenlaisia kasvupaikkoja hyödyntävä kaunis pensas.
Altainalppiruusun pienet, soikeat ja ryytimäisesti tuoksuvat lehdet säilyvät pensaassa osittain talven yli, mutta muuttuvat talvella tumman ruskeanpunaisiksi. Aikaisin keväällä versojen kärkiin puhkeavat violetinpunaiset, 2–4-senttiset kukat, joita voi kukinnossa olla 3–8. Luonnossa laji selviytyy ryömivänä varpuna kalkkipitoisissa louhikoissa tai kasvaa jopa parimetrisinä pensaina kosteilla turvemailla koivu- ja sekametsissä.
Suomessa altainalppiruusu on osoittautunut yhdeksi kestävimmistä alppiruusuista, joskin aikainen kukinta voi osittain tärveltyä keväthalloissa. Erityisen leutoina talvina pensas voi yrittää kukintaa jo joulun tienoilla, ja silloin kevätkukinta jää heikoksi.
Kasvin perustiedot
- Suomenkielinen nimi
- Altainalppiruusu
- Heimo
- Ericaceae
- Suku
- Rhododendron
- Laji
- dauricum
- Alalaji (ssp.)
- ledebourii
- Koko
- 0,3–2 m tiheä pensas.
- Kotipaikka
- Altaivuoristo Venäjällä.
- Kuvaus
- Osittain ainavihanta, pienilehtinen, pystykasvuinen pensas, joka kukkii keväällä violetinpunaisin kukin. Osa lehdistä saa keltaisen syysvärin, versojen kärkiin jää lepokaudeksi kimppu lehtiä.
- Kasvupaikka
- Aurinko–varjo, vähä–runsasravinteinen, ilmava ja yleensä hapan kasvualusta. Kestää alppiruusuksi hyvin kuivuutta ja kalkkia, mutta vaatii keväthalloilta suojaisan paikan kukkiakseen kunnolla.
- Menestyminen
- Vyöhykkeet I–III. Saattaa menestyä pohjoisempanakin.