Arboretum Mustilassa tutkitaan koti- ja ulkomaisten puuvartisten kasvien kasvatusta käytännössä. Tämä pitää sisällään mm. kestävän kasvimateriaalin etsintää, siementen keruuta, taimien kasvatusta, istutusten seurantaa ja hoitoa sekä kirjanpitoa. Tässä joitain esimerkkejä käytännön työstä.
Kasvimateriaalin hankinta
Kaupallisilta siementen ja taimien toimittajilta on yleensä hyvin vaikeaa saada kasveja varustettuna riittävän täsmällisillä alkuperätiedoilla. Usein lisäysmateriaali on kerätty sieltä mistä se on ollut helposti saatavissa, yleensä liian leudoilta seuduilta, jotta ne kykenisivät menestymään riittävän hyvin Mustilassa. Poikkeuksena ovat metsäsiementen toimittajat, joiden on pakko huomioida alkuperän merkitys.
Arboretum Mustila on viime vuosikymmenten aikana tehnyt viisi omaa siemenkeruumatkaa: Pohjoiseen Keskilänteen 1993, itäiseen Pohjois-Amerikkaan 1996 ja 2002, Slovakian vuoristoihin 2005 ja Appalakeille 2017. Matkoilla on kerätty suuri määrä erilaisia siemeniä Suomea vastaavilta ilmastoseuduilta tarkoin keruupaikkatiedoin ja samalla solmittu kontakteja, joiden avulla täydennyksiä on ollut mahdollista tilata myöhemmin. Mustilassa kasvaa myös jonkun verran kasveja Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ja muiden tahojen tekemiltä keruumatkoilta.
Ulsike- ja UKK-projektit
1990-luvulla, keruumatkojen kulta-ajalla ja itärajan avautuessa Mustilan materiaalinhankinta aktivoitui uudelleen. Noiden vuosien merkittävin ponnistus oli yleisötutkimushanke Ulsike (Ulkomaisten siementen menestymistutkimushanke), jossa suuri määrä koesiemeneriä jaettiin vuosittain harrastajakasvattajien kesken eri puolille Suomea. Projektin loppukoostetta ei valitettavasti koskaan tehty, mutta Ulsike-hankkeella oli suuri merkitys uusien kasvien ja kasvialkuperien lanseeraamisessa Mustilaan ja Suomeen. Projektin vanavedessä syntynyt UKK (Uudet kestävät koristekasvit) käynnisti parhaiden hankelajien ja Mustilan klassikoiden kasvatusten käynnistämistä edistyksellisillä yhteistyötaimistoilla. Vaikka tuokin hanke on hiipunut, sen aloittama toiminta jatkuu.
Pähkinähanke ja aprikoosit
Vuosina 2020-2024 Mustilan «siipien suojissa» toiminut Suomalainen Pähkinähanke asetti kunnianhimoiseksi tavoitteeksi hassel- ja jalopähkinöiden, pekaanien ja kastanjan vakiinnuttamisen suomessa viljeltävien hyötykasvien joukkoon. Toiminta jatkuu nyt Pähkinäyhdistyksen puitteissa.
Vuodesta 2019 lähtien Mustila on osallistunut talvenkestävien aprikoosien kotiuttamiseen ja jalostamiseen yhteistyössä Tuomas Haltian kanssa. Tämä epämuodollinen hanke jatkuu yhä.
Kaupunkihankkeet
Mustilan ja muiden sopivaa alkuperää olevien uusien puuvartisten kasvien koekasvatus kaupunkien seurattu koekyttä viherrakentaisessa alkoi virallisena yhteisheankkeena Helsingin kaupungin kanssa (2013–2023). Samankaltaiset mutta ei vastaavat hankkeet ovat parhaillaan käynnissä Tampereen Tampereen kaupungin (2020–2028) ja Jyväskylän (2023-2030) kanssa. Hankkeitten tavoitteena on kaupunkilajiston monipuolistaminen viihtyisyyden lisäämiseksi ja ilmastonmuutokseen ja uusiin kasvintuhoojiin liittyvien riskien minimoimiseksi.
Helsinki-Mustila-hankkeesta on valmistunut loppuraportti, johon voi tutustua tästä linkistä.
Alkuperien vertailu ja seuranta
Mustilan istutuksiin pyritään hankkimaan samasta kasvista useita eri alkuperiä levinneisyysalueen kylmimmistä osista. Vertailulla pyritään etsimään ja valikoimaan kaikkein parhaiten Mustilassa viihtyvät alkuperät. Seulontaa saman alkuperän yksilöiden välillä tehdään taimistolla paitsi talvenkestävyyden myös kauneusarvojen perusteella. Usein koekasvatuksessa on luonnonkeruualkuperiä, mutta useimmista kasvitieteellisistä puutarhoista poiketen Mustilassa ei kaihdeta viljelykantojen käyttöä silloin kun niillä on hyviä ominaisuuksia.
Valitettavasti arboretumin rajallisten resurssien puitteissa ei ole nykyisin mahdollista tehdä yksityiskohtaista seurantaa tai julkaisuja. Aiempiin kohdeselosteisiin ja muihin tutkimuksiin pääsee tutustumaan tällä sivulla.
Kasvinjalostus
Kasvinjalostus Mustilassa on perinteisesti tarkoittanut alkukasvatuksen ja hoidon aikana tapahtuvaa valikointia: Istutuksiin päätyvät kustakin erästä vahvimmat taimet, ja istutuksia harvennetaan siten, että parhaiksi katsotut yksilöt jäävät jäljelle tuottamaan siementä. Tästä syystä Mustilan vakiintuneet istutukset ovat merkittävä geenivara, viherrakentamisen aarrepankki.
Alppiruusujen ja atsaleojen risteytysjalostus on liittynyt Mustilaan 1970-luvulta lähtien. Ensimmäiset vuosikymmenet tuo työ tapahtui Helsingin yliopiston puitteissa. Nykyisin koristekasvien jalostus niin yliopistossa kuin Mustilassakin on päättynyt. Arboretumin suojeluksessa on kuitenkin harrastajien alppiruusujalosteita. Arboretumin omissa puitteissa on aloitettu 2020-luvulla koristeomenoiden ja magnolioiden risteytysjalostus.
Lisäys ja taimikasvatus
Kunkin kasvin siementen idätykseen ja taimikasvatukseen liittyvät omat niksinsä. Ne selviävät lopulta vasta käytännössä kokeilemalla, joskin kirjallisuudesta on usein apua. Monet Mustilan parhaistakin kasveista vaativat taimistolla tiettyjä olosuhteita, jotta kasvatus onnistuisi. Kyseessä on kädentaito, jonka kirjalliseen dokumentoimiseen arboretumilla kuitenkin on kunnianhimoa. Mustilan kasvatusoppaat -sarja on tämän tiedon jakamista ja taltioimista varten.
Vieraslajien seuranta
Joskus käy niin, että vierasperäinen kasvi alkaa viihtyä uudella kasvupaikallaan liian hyvin ja lähtee leviämään lähiympäristöön. Tästä voi olla suurta haittaa, sekä ekologisesti että rahalla mitaten, silloin kun leviäminen on voimakasta ja vaikeasti hallittavaa ja kasvilla on taipumus muodostaa suuria yhtenäisiä kasvustoja haudaten alkuperäisen kasvillisuuden alleen. Useimmiten vieraat kasvit jäävät satunnaisiksi karkulaisiksi, joilla ei ole merkittävää vaikutusta ekosysteemille. Vaikutus voi olla jopa positiivinen, muiden lajien runsautta ja hyvinvointia lisäävä.
Suomen poikkeuksellisessa ilmastossa leviäviä puuvartisia vieraslajeja on havaittu vain vähän. Useimmat ovat lintujen levittämiä marjovia pensaita kuten isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) ja terttuselja (Sambucus racemosa). Pitkäaikaisen kasvatuksen seuranta arboretumeissa auttaa ymmärtämään vieraslajeihin liittyviä ilmiöitä sekä ennakoimaan ja välttämään riskejä. Arboretum Mustila pyrkii myös edistämään moniarvoista keskustelua vieraista kasveista, niiden hyödyistä ja haitoista, ja niihin liittyvistä arvokysymyksistä.
Opinnäytteet
Käytännön työ vie leijonanosan säätiön pienen henkilökunnan työajasta, ja tutkielmien, artikkeleiden ja kirjojen julkaisuun liikenee aikaa hyvin niukasti. Arboretumista ovatkin kirjoittaneet vuosien saatossa oman väen ohella myös lukuisat opiskelijat, joskus jopa tutkijat. Arboretumista ja sen kasveista kiinnostuneet tutkijat ja opinnäytetyön tekijät toivotetaan tervetulleiksi Mustilaan. Kiinnostuneita pyydetään olemaan yhteydessä arboretumin toimistoon (aiheesta riippuen toiminnanjohtaja, metsänhoitaja Jukka Reinikainen tai kasvikokoelmavastaava, FM Jaakko Saarinen).