Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-91-113 tai K09-89-001
alkuperä: Falls Lake, British Columbia, Kanada 49 37 N x 121 41 W, 1245 m.m.p.y.
tai Arboretum Mustila, Elimäki, 60 44’N x 26 29’E, 60 m.m.p.y.
Kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosasta rajoittuen pohjoisessa Alaskan eteläisimpään osaan, idässä Kaskadivuoristoon, etelässä Oregonin pohjoisosiin sekä lännessä Tyyneen valtamereen. Purppurapihta on varsin mereinen laji, jonka luontainen levinneisyysalue seuraa Pohjois-Amerikan länsirannikkoa. Sen menestyminen maassamme kertoo A. F. Tigerstedtin tienneen hyvin siemenalkuperän merkityksen etenkin mereisten lajien yhteydessä, koska esim. Ruotsissa purppurapihdan ei katsota menestyvän lainkaan ja sitä ei edes mainita sikäläisessä kasvikirjallisuudessa. Mustilassa purppurapihta on menestynyt hyvin.
Purppurapihta hakeutuu kotiseudullaan kosteisiin laaksoihin ja vuorenrinteille, joissa se kasvaa yhdessä douglaskuusen, valkokuusen, engelmanninkuusen ym. alueelle tyypillisten havupuiden kanssa. Purppurapihta ei juuri muodosta puhtaita metsiköitä. Se saavuttaa kasvupaikasta riippuen kotiseudullaan 25-35 m korkeuden ja n. 200 vuoden iän. Purppurapihtaa pidetään kauneimpana jalokuusena, sen tieteellinen nimi «amabilis» tarkoittaa ihastuttavaa. Puun olemus onkin poikkeuksellisen viehättävä, neulasisto on tuuhea, neulasten väri päältä kauniin syvänvihreä, alta hopeanhohtoinen. Sen kasvutapa on säännöllisen täydellinen; se ikäänkuin huokuu levollisuutta. Lokakuussa kypsyvät purppuransävyiset kävyt tuovat oman viehättävän lisänsä tähän havupuiden prinsessaan. Kävyt puhkeavat Abies-suvulle tyypillisesti puun latvaosiiin.
Purppurapihta on tärkeä sellun raaka-aineena USA:ssa. Sen puuaines on pihdoista lähes kestävintä ja kelpaa myös sahatavaraksi. Se on usein viljelty koristepuu USA:ssa sekä Brittein saarilla.
Jalokuusien siemen on huonosti itävää, eikä purppurapihta tee poikkeusta tässä suhteessa. Abies-suvun lajit tekevät nimittäin yleensä siemenvuosina hyvin runsaasti siementä, joista osa on tyhjää, so. alkio ei ole kehittynyt tai alkionkehitys on puutteellinen. Näinollen jalokuusien siementen itävyysprosentit ovat alhaisia. Siemen ei myöskään kestä pitkäaikaista varastointia. Alhaisen itävyysprosentin takia purppurapihdan siemeniä on lajitelmassa paljon.
Kylvö suositellaan tehtäväksi ulos heti kun se on mahdollista. Tällöin siemen ehtii saada lyhyen kylmäkäsittelyn, jolloin siemen saattaa itää samanaikaisesti, eikä kasvukauden kuluessa. Ennen kylvöä on siementä syytä liottaa vedessä 1-2 vrk. Purppurapihta on hallanarka nuorena, ensimmäinen talvi tulee olemaan tulevaisuuden kannalta määräävä. Suoranaista paahdetta on vältettävä erityisesti taimivaiheessa. On syytä mainita, että jalokuuset ovat hirvien ruokavaliossa harvinaista, mutta maittavaa herkkua.
Purppurapihdan on todettu menestyvän kasvuvyöhykkeellä II. Tässä tutkimuksessa etsitään sille pohjoisrajaa, sekä verrataan Mustilan erinomaista, mutta alkuperältään tuntematonta kantaa kanadalaiseen kantaan, joka on kerätty purppurapihdan luontaiselta esiintymisalueelta meidän oloihimme teoreettisesti kaikkein parhaiten soveltuvalta seudulta.
Kasvin perustiedot
SukuAbiesLajiAmabilis
Keywords
- Ulsike
- 1992
- Abies
- Abies amabilis