{"id":17909,"date":"2023-09-27T08:24:19","date_gmt":"2023-09-27T08:24:19","guid":{"rendered":"https:\/\/mustila.fi\/?page_id=17909"},"modified":"2023-09-27T08:24:21","modified_gmt":"2023-09-27T08:24:21","slug":"ulsike-1997-110-fagus-grandifolia-amerikanpyokki","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/mustila.fi\/ru\/ulsike-1997-110-fagus-grandifolia-amerikanpyokki\/","title":{"rendered":"Ulsike 1997: 110. Fagus grandifolia &#8212; amerikanpy\u00f6kki"},"content":{"rendered":"\n<p><em><small>Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. T\u00e4m\u00e4n sivun tiedot koskevat siten tietty\u00e4 koesiemener\u00e4\u00e4 ja ovat saattaneet p\u00e4ivitty\u00e4 mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.<\/small><\/em><\/p>\n\n\n\n<p>koe-er\u00e4n tunnus: K09-96-250<\/p>\n\n\n\n<p>alkuper\u00e4: Rolphton, Ontario, Kanada 46\u00b010&#8217;N, 77\u00b045&#8217;W<br><br>Eurooppalaisen (puna)py\u00f6kin (<em>Fagus sylvatica<\/em>) pohjoisamerikkalainen vastine on amerikanpy\u00f6kki. Se on samalla uuden mantereen ainoa py\u00f6kkilaji. Amerikanpy\u00f6kki kasvaa mantereen it\u00e4osissa Meksikonlahdelta Suurille j\u00e4rville, etel\u00e4iseen Quebeciin ja id\u00e4ss\u00e4 Atlantin valtameren rannoille saakka. Laji poikkeaa eurooppalaisesta py\u00f6kist\u00e4 mm. siten, ettei se juurikaan muodosta latvukseltaan sulkeutuneita puhtaita &#8216;py\u00f6kkimetsi\u00e4&#8217;, vaan esiintyy yleisemmin sekapuuna mm. sokerivaahteran ja keltakoivun kanssa. Ilmastollisesti amerikanpy\u00f6kki\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 eurooppalaista sukulaistaan kest\u00e4v\u00e4mp\u00e4n\u00e4. Mustilassa kasvava yksin\u00e4inen amerikanpy\u00f6kki selvisi 1980-luvun kovista talvista vahingoittumattomana kun samalla rinteell\u00e4 kasvaneet euroopanpy\u00f6kit paleltuivat lumirajaan saakka.<br><br>Amerikanpy\u00f6kki on vaikuttavan n\u00e4k\u00f6inen, luontaisilla alueillaan jopa 35 m mittainen puu. Keskim\u00e4\u00e4rin varttuneet py\u00f6kit ovat kuitenkin hieman yli 20 metrin pituisia. Kasvaessaan vapaasti sen latvus levittyy laajaksi samaan tapaan kuin i\u00e4kk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tammella. Puun oksat kehittyv\u00e4t i\u00e4n my\u00f6t\u00e4 hyvin pitkiksi ja erikoisen kasvutapansa vuoksi ik\u00e4\u00e4n kuin kietoutuvat toisiinsa. Lyijynharmaa kuori ei kaarnoitu vanhempanakaan, vaan pysyy ehj\u00e4n\u00e4 ja sile\u00e4n\u00e4. Sile\u00e4n py\u00f6kin runkoon ovatkin nuoret rakastavaiset kirjoittaneet kaiverruksiaan.<br><br>Amerikanpy\u00f6kin lehdet ovat suurehkoja, sahalaitaisia ja ne saavat pronssinhohtoisen syysv\u00e4rin. Talven tultua lakastuneet lehdet pysyv\u00e4t usein puussa pitk\u00e4\u00e4n kuten tammenlehdetkin. Py\u00f6kin hedelm\u00e4 on karvaisen tai piikkisen kehdon suojaama p\u00e4hkin\u00e4, jonka sis\u00e4ll\u00e4 kolmikulmaiset siemenet ovat.<br><br>Amerikanpy\u00f6kin puuaines on hyvin tihe\u00e4syist\u00e4 ja kovaa. Se on hyvin arvostettua materiaalia mm. puusep\u00e4nteollisuuden tarpeisiin.<br><br>Laji on Suomessa viljeltyn\u00e4 hyvin harvinainen ja tiedossa on vain muutamia yksil\u00f6it\u00e4. N\u00e4iden talvenkest\u00e4vyys on kuitenkin ollut niin hyv\u00e4, ett\u00e4 lajilla voisi olla laajempaakin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 Etel\u00e4- Suomen puistoissa ja puutarhoissa. Ongelmana onkin ollut se, ett\u00e4 sopivia siemeneri\u00e4 ei ole ollut saatavilla.<br><br>Nyt tarjoutuu tilaisuus kokeilla t\u00e4t\u00e4 ainakin I-II- vy\u00f6hykkeill\u00e4 kest\u00e4v\u00e4\u00e4 lajia laajemminkin. Koesiemener\u00e4 on ker\u00e4tty aivan lajin luontaisen esiintymisalueen pohjoisosasta luonnonvaraisista yksil\u00f6ist\u00e4, joiden pohjoinen alkuper\u00e4 saattaa mahdollistaa viljelyn jopa III- vy\u00f6hykkeell\u00e4.<br><br>Amerikanpy\u00f6kki menestyy nuorena varjossa. Se viihtyy hikevass\u00e4, runsasmultaisessa maassa. Kylm\u00e4k\u00e4sittelyn saaneet siemenet ovat it\u00e4neet jo varastoinnissa, kuten l\u00e4hes poikkeuksetta k\u00e4y lajeilla, jotka vaativat kylm\u00e4k\u00e4sittelyn, mutta eiv\u00e4t sied\u00e4 kuivumista. It\u00e4minen ei kuitenkaan ole haitaksi taimien kehitykselle, vaan kun siemen kylvet\u00e4\u00e4n 1 -2 cm syvyyteen, nousee taimi yl\u00f6s kunhan l\u00e4mp\u00f6tila on riitt\u00e4v\u00e4n korkea. It\u00e4neet siemenet kest\u00e4v\u00e4t hyvin huonosti halloja, joten ne menestyv\u00e4t vain, mik\u00e4li pakkanen ei p\u00e4\u00e4se vaikuttamaan niihin. Taimien on hyv\u00e4 antaa varttua muutaman vuoden suojaisassa taimitarhassa ennen niiden siirtoa lopulliselle kasvupaikalleen. Suojaus jyrsij\u00f6it\u00e4 vastaan on suotavaa.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Kasvin perustiedot<\/h2>\n\n\n\n<p>SukuFagusLajiGrandifolia<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Keywords<\/h2>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list\">\n<li>Ulsike<\/li>\n\n\n\n<li>1997<\/li>\n\n\n\n<li>Fagus<\/li>\n\n\n\n<li>Fagus grandifolia<\/li>\n<\/ul>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. T\u00e4m\u00e4n sivun tiedot koskevat siten tietty\u00e4 koesiemener\u00e4\u00e4 ja ovat saattaneet p\u00e4ivitty\u00e4 mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella. koe-er\u00e4n tunnus: K09-96-250 alkuper\u00e4: Rolphton, Ontario, Kanada 46\u00b010&#8217;N, 77\u00b045&#8217;W Eurooppalaisen (puna)py\u00f6kin (Fagus sylvatica) pohjoisamerikkalainen vastine on amerikanpy\u00f6kki. Se on samalla uuden mantereen ainoa py\u00f6kkilaji. Amerikanpy\u00f6kki kasvaa mantereen it\u00e4osissa Meksikonlahdelta [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"iawp_total_views":12,"footnotes":""},"class_list":["post-17909","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mustila.fi\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/17909","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mustila.fi\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/mustila.fi\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mustila.fi\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mustila.fi\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=17909"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/mustila.fi\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/17909\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mustila.fi\/ru\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=17909"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}