Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-92-018
alkuperä: Clinton, British Columbia, Kanada 51 05’N x 121 38’W, 940-1050 m.m.p.y
Kotoisin Pohjois-Amerikan luoteisosasta rajoittuen pohjoisessa Brittiläisen Kolumbian eteläosaan, idässä Kalliovuoriin, etelässä Meksikon vuoristo-osiin sekä lännessä Kalifornian rannikkovuoriin. Erittäin laajalle levinnyt laji, josta erotetaan joskus kolme eri muotoa, nimittäin var. ponderosa, Tyynen valtameren muoto, var. scopulorum Kalliovuorilta, jota koe-erä edustaa sekä var. arizonica Arizonan eteläosista ja Meksikosta.
Ponderosamänty kasvaa erilaisilla mailla, mutta suosii rinteitä ja vuoristoja 500-2000 korkeuteen, jopa yli 3000 metriin. Se muodostaa parhailla kasvupaikoilla puhtaita, puistomaisia metsiköitä, mutta esiintyy myös yhdessä muiden lajien, lähinnä douglaskuusen (Pseudotsuga menziesii) kanssa. Ponderosamänty saavuttaa yleisesti 40 m korkeuden ja jopa 500 vuoden iän kotiseudullaan. Puu on ilmiasultaan kotoisen mäntymme kaltainen karsien kasvupaikastaan riippuen noin puolet oksistaan paljastaen suoran, lähes mustan runkonsa. Vanhemmilla puilla kaarna muuttuu kanelinruskeaksi. Puu olisi menestyessään ainoa meillä kyseeseen tuleva kolmineulasmänty. Joskus neulaset esiintyvät myös pareittain. Ne ovat poikkeuksellisen pitkiä, jopa 25 cm mittaisia. Hedelmä on käpy, joka kypsyy syksyllä ja siemenet varisevat talven kuluessa. Siemen muistuttaa ulkoasultaan ja kooltaan lähinnä makedonianmännyn (Pinus peuce) siementä.
Ponderosamänty on alueen tärkein sahapuu yhdessä douglaskuusen kanssa. Sitä käytetään kaikkeen rakentamiseen sisä- ja ulkokäytössä. Sen kaarnan sanotaan vanhemmiten tuoksuvan voimakkaasti vaniljalta, kuten sen lähisukulaisen, jeffreynmännynkin (Pinus jeffreyi) kaarna. Suomessa ponderosamännyn viljely on systemaattisesti epäonnistunut osin todennäköisesti sopimattoman alkuperän, osin lajin arkuuden taimivaiheen sienitaudeille, takia. Menestyessään ponderosamänty olisi tervetullut lisä maamme havupuuvalikoimaan.
Kyseinen siemenerä saapui maahan koe-eristä viimeisenä ehtien nipin napin mukaan kokeiluun. Tästä johtuen siemen ei ole saanut tarvittavaa 45-60 vrk. kylmästratifiointia ja itänee vasta kylvöä seuraavana keväänä. Mikäli siementä liotetaan vedessä 24 – 48 tuntia ja kylvetään välittömästi ulos tai kylvös viedään jääkaappiolosuhteita vastaavaan ympäristöön vähintään kuukaudeksi, itää siemen kuluvana vuonna. Lopullinen itämistulos saavutettaneen kuitenkin seuraavana kesänä. Ponderosamänty kestää sirkkataimena kovempaa kuumuutta ja kuivuutta kuin muut männyt. Siemen voidaankin halutessa kylvää enemmän hiekkaa sisältävälle kylvöalustalle, jolloin se taimetuttuaan on mahdollisesti vähemmän alttiina taimipoltteelle. Taimia on syytä tarkkailla, ja mikäli havaitaan juurenniskastaan mädäntyneitä taimia, tulee ne yhdessä saastuneen kasvualustan kanssa hävittää, ja terveet taimet koulia uudelle kasvualustalle. Runsasta kastelua on syytä välttää, valoa taimet sietävät hyvin ja mielellään.
Ponderosamännyn oletetaan kestävän maamme eteläosissa, mahdollisesti vyöhykkeellä III. Puu saavuttanee menestyessään meillä n. 10 m korkeuden. Siemenerä on kerätty kasvin luontaisen menestymisalueen äärimmäisestä pohjoisosasta verraten mantereiselta alueelta luonnonvaraisista puista.
Kasvin perustiedot
SukuPinusLajiPonderosa
Keywords
- Ulsike
- 1992
- Pinus
- Pinus ponderosa