Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-95-048
alkuperä: Pohjois-Kiina
Kuparikoivu on kotoisin Kiinan keskiosista. Sen levinneisyysalue on Suomea ajatellen verrattain eteläinen, mutta kuparikoivu on menestynyt lupaavasti esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ilmastollisesti ankarilla alueilla. Tämä antaa toiveita lajin menestymisestä myös meillä, varsinkin kun menestyneitä yksilöitä on olemassa muutamia Etelä-Suomessa. Näiden yksilöiden mainitaan olevan Länsi-Kiinasta kotoisin olevaa muunnosta B. albo-sinensis var. septentrionalis, joka mahdollisesti ei ole yhtä kestävä kuin itse laji.
Kuparikoivu on saanut nimensä kuparinvärisestä tuohesta, joka vanhemmiten irtoaa paperimaisina liuskoina. Puu saavuttaa luontaisilla alueilla jopa 30 metrin pituuden, mutta jää viljeltynä 15-20 metrin mittaiseksi Euroopassa, jossa lajia on käytetty paljon koristepuuna. Kanadassa kuparikoivu on jäänyt noin kymmenmetriseksi puuksi. Kuparikoivu muodostaa pyöreän latvuksen ja se on kaunismuotoinen koristepuu. Sen lehdet ovat soikeita tai pitkulaisia, eivät niin syvänvihreitä kuin kotoisten koivujemme lehdet. Puu saa keltaisen syysvärin.
Kuparikoivu on vaatelias laji kasvupaikan suhteen. Se viihtyy parhaiten syvämultaisilla, lämpimillä ja suojaisilla paikoilla. Se jäänee meillä pieneksi, ehkä 7-8 metrin mittaiseksi puuksi. Koivun siemen itää yleensä 60 päivän kylmäkäsittelyn jälkeen tai ilman kylmäkäsittelyä niin, ettei sitä peitetä. Koivulajien siemenlisäyksen ongelmana ovat kotimaisten lajien siemenet, joita yleensä kulkeutuu kylvöalustaan. Eri koivulajeja on taimina hyvin vaikeaa erottaa toisistaan.
Kasvin perustiedot
SukuBetulaLajiAlbo-sinensis