Mustila kasvupaikkana

Maantieteellinen sijainti

Arboretum Mustila sijaitsee boreaalisen havumetsävyöhykkeen eteläreunalla kohdassa 60° 44’ pohjoista leveyttä ja 26° 29’ itäistä pituutta. Suomenlahdelle on matkaa noin 25 kilometriä. Arboretumin korkein kohta (Kenkäkallio) kohoaa 76 m merenpinnan yläpuolelle ja alavimmat alueet (Tammimetsä) ovat noin 40 m mpy. Hedelmäpuiden ja koristekasvien menestymisvyöhykkeiden mukaisen jaon perusteella Mustila on II- ja III-menestymisvyöhykkeiden rajalla. Arboretumin alueella on kuitenkin pienilmastoltaan huomattavasti toisistaan poikkeavia alueita: lämpimiä etelärinteitä, suojaisia laaksoja, viileän-kosteita pohjoisrinteitä, kylmiä savi- ja suomaita. Istutuksia suunnitellessa on pyritty löytämään kullekin kasvilajille sen luontaisia kasvupaikkavaatimuksia parhaiten vastaava istutuspaikka.

Ilmasto

Suomi kuuluu kokonaisuudessaan boreaaliseen eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, joka sirkumpolaarisena kiertää pohjoista pallonpuoliskoa. Vyöhykkeelle on tyypillistä pitkä ja kylmä talvi sekä lyhyt ja viileä kesä. Suomen ilmastoon antavat oman leimansa sekä Golfvirta että idässä levittäytyvä laaja Euraasian manner. Golfvirran sekä vallitsevien länsi- ja lounaistuulten ansiosta Suomen ilmasto on suotuisampi kuin muualla vastaavilla leveysasteilla.

Mustila sijaitsee eteläboreaalisella alavyöhykkeellä, joka mereisyys-mantereisuusasteikolla on lievästi mereinen. Ilmastojaksot voivat olla suhteellisen mereisiä (pitkät lauhat syksyt, sateiset, viileät kesät), toisaalta hyvinkin mantereisia (kovia talvipakkasia, ohuelti lunta, kuivia ja kuumia kesiä).

Terminen kasvukausi (se osa vuodesta, jolloin vuorokautinen keskilämpötila on yli + 5°C) alkaa keskimäärin 30.4. ja päättyy 15.10. Näin ollen kasvukauden pituus on noin 170 vuorokautta. Keskimääräinen tehoisan lämpötilan summa on 1240 d.d., kun Suomen edullisimmilla alueilla se on noin 1300 d.d.. Tehoisalla lämpötilan summalla tarkoitetaan 5 asteen ylittävien vuorokausikeskilämpötilojen summaa, johon monien kasvien luontainen kasvurytmi (kasvuunlähtö, kukinta, siementen kypsyminen, versojen tuleentuminen ja ruska) reagoivat. Minimilämpötilojen ohella lämpösummalla on ratkaiseva merkitys arkojen kasvien menestymiselle.

Hallaisuuden osalta arboretum sijaitsee alueella 5, jossa pakkasettoman jakson pituus on 100–115 vuorokautta. Roudan paksuus on keskimäärin 30–40 cm, ja se sulaa yleensä ennen kasvukauden alkua. Vuoden keskilämpötila on Mustilassa + 4,4°C. Lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskilämpötila on + 17°C. Kylmin kuukausi on tammikuu, keskilämpötila -6,6°C. Korkein mitattu lämpötila on +35° C (2010) ja alhaisin -43,5 °C (1940).

Vuotuinen sademäärä on 693 mm, josta veden osuus on 2/3 ja lumen 1/3. Vuotuinen haihdunta on puolestaan 425 mm, joten ilmasto on lievästi humidinen (sataa enemmän kuin haihtuu). Lumen keskimääräinen syvyys on 20 cm. Paksuimmillaan se on helmikuussa (44 cm) ja ohuimmillaan huhti- ja lokakuussa (1 cm). (Tiedot: Ilmatieteen laitos, Lapinjärven mittausasema, v.1971–2000).

Maaperä

Arboretumin perustana oleva kallio on hyvin vanhaa, sillä se on syntynyt prekambrisella kaudella yli 2 miljardia vuotta sitten. Mustila kuuluu Kaakkois-Suomen rapakivialueeseen, jolle on tyypillistä helposti rapautuva, suhteellisen happaman punaisen graniittin eli rapakivi.

Maaperä vaihtelee Arboretumin alueella suuresti, ja arboretumista löytää lähes lähes koko metsätyyppikirjon lehdoista karukkokankaisiin ja avokallioihin asti.

Puiston reunavyöhykkeet ovat pääosin vanhoja savipohjaisia kaurapeltoja, joiden kasvupaikkaominaisuudet eivät ole erityisen hyvät. Ravinteita savimaassa kyllä on, mutta savi sitoo ne tiukasti, jolloin ne eivät ole helposti kasvien käytettävissä. Lisäksi jäykkä savimaa on kylmä ja vähähappinen kasvualusta, jonka silkka kovuus jo on esteenä monien puulajien juurten kasvulle.

Syvemmällä Arboretumin alueella savi vaihettuu moreeniksi, joka soveltuu huomattavasti paremmin puiden kasvualustaksi. Tähän on syynä maalajin edullinen huokosrakenne, joka läpäisee vettä suhteellisen hyvin, ja jonka ansiosta ravinteet ovat helposti kasvien saatavilla. Mustilan moreenimaat ovat pääasiallisesti hietamoreenia.

Noustaessa kohti Arboretumin korkeinta kohtaa muuttuu hietamoreeni aluksi hiekka- ja edelleen soramoreeniksi, joka on helposti vettä läpäisevä ja niukkaravinteinen kasvualusta. Arboretumin korkeimmat kohdat ovat paljasta avokalliota, jonka liepeillä kasvaa lähinnä sammalia, jäkälää, kanervaa ja mäntyä. Rehevimmät kasvupaikat löytyvät kosteista laaksoista, joista voi löytää niin soistuvia kuusikorpi kuin lehtomaisia kangasmetsiä.

Varsinaista lehtoa Arboretumin alueella on hyvin vähän, mikä asettaa omat rajoituksensa vaateliaiden lehtipuiden kasvatukselle metsikkömitassa. Sen sijaan monilla havupuille otollisia tuoreita tai lehtomaisia, läpäiseviä kangasmaita on runsaasti.