Keski-Euroopassa yleisen tylppöorapihlajan levinneisyys ulottuu juuri ja juuri luontaisena Itämeren altaan pohjoispuolelle, Suomen saaristoon ja hitusen mantereellekin. Sen luontaisia kasvupaikkoja ovat lehdot, lehtoniityt, metsän- ja pellonreunat. Brittein saarilla tylppöorapihlaja on myös hyvin yleinen aitakasvi. Pellonreunoja kiertävät pensasaidat, hedgerows, ovat leimallisia englantilaisen maaseudun perinteisessä maisemassa. Suomessa tylppöorapihlajaa viljellään harvoin eikä kotimaista kantaa taida edes olla viljelyssä.
Tylppöorapihlajaa kutsutaan myös tylppälehtiorapihlajaksi. Nimi tulee pyöreäkärkisistä liuskoista liuskoista. Lehdet ovat pienet ja sirot ja peittävät tuuheasti vanhemmiten kauniisti kerrokselliset oksat. Upeimmillaan tämä muutoinkin kaunis pensas tai pikkupuu on kesäkuussa peittyessään valkoisiin kukkiin. Syksyn piristykseksi se tarjoaa punaiset marjat.
Tylppöorapihlajaa voi olla vaikea erottaa toisesta kotimaisesta orapihlajasta, suippuorapihlajasta (C. rhipidophylla). Molemmat lajit esiintyvät eteläisen Suomen luonnossa hyvin harvinaisina; tylppöorapihlaja on luokiteltu vaarantuneeksi ja suippuorapihlaja uhanalaiseksi lajiksi.
English
Русский
Svenska
Suomi