Eurooppa

Suurin osa Euroopasta kuuluu lauhkeaan lehtimetsävyöhykkeeseen, minkä seurauksena tämän alueen kasvien menestyminen meidän oloissamme on epävarmaa. Näin ollen sopivien lajien etsiminen onkin pääasiallisesti keskittynyt vuoristoihin, joissa ilmasto korkeuden myötä muuttuu meidän ilmastoamme vastaavaksi (oroboreaaliset alueet).

Esimerkiksi serbiankuusi (Picea omorika) on peräisin Sarajevon lähteltä 1000–1500 m korkeudelta, ja makedonianmänty (Pinus peuce) Bulgarian Rilavuoristosta. Alpeilta ovat peräisin euroopanlehtikuusi (Larix decidua), vuorimänty (Pinus mugo) sekä ruostealppiruusu (Rhododendron ferrugineum), jonka mukaan alppiruusujen suku on saanut suomenkielisen nimensä.

Arboretumissa on kokeiltu jonkin verran myös temperaattisella eli lauhkealla vyöhykkeellä laajalti esiintyviä lehtipuita kuten pyökkiä (Fagus sylvatica), niverävaahteraa (Acer campestre) ja vuorivaahteraa (Acer pseudoplatanus). Ne eivät kuitenkaan ole menestyneet kovin hyvin meidän ankarassa ilmastossamme, johtuen mahdollisesti siitä ettei parhaita mahdollisia alkuperiä useinkaan ole ollut käytettävissä istutuksiin.

Itä-Preussista 1920-luvulla saatujen valkopyökkien (Carpinus betulus) hyvä menestyminen herättää toiveita myös muiden Keski-Euroopan lehtipuiden kotiuttamisesta Mustilaan kasvattamalla riittävän mantereisia, itäisiä alkuperiä. Tätä ajatellen Mustilan väki teki vuonna 2005 keruumatkan Slovakian vuoristoihin ja solmi yhteyksiä paikallisiin arboretumeihin ja metsäsiementen kerääjiin.