Japaninhortensia on se pensaslaji, josta Suomessakin tutut syyshortensiat on jalostettu. Nelimetriseksi pensaaksi, jopa puumaiseksi kasvavalla japaninhortensialla on kellertävänvalkoiset, kartiomaiset kukinnot. Niissä on sekä pieniä terälehdettömiä, heteillä ja emillä varustettuja kukkia että näyttäviä laitakukkia, joissa varsinaisten lisääntymiselinten sijaan on isot terälehdet.
Japaninhortensiasta jalostetuissa lajikkeissa näitä laitakukkia on enemmän ja toisilla lajikkeilla on jopa pelkkiä laitakukkia, jolloin ne eivät kykene tuottamaan siemeniä. Tällainen on syyshortensia, 'Grandiflora'-lajike, joka menneinä vuosikymmeninä oli Suomessa eniten myytyjen koristepensaiden joukossa. Arboretum Mustilan nimikkolajike mustilanhortensia (H. paniculata 'Mustila') on ulkomuodoltaan varsin lähellä luonnonvaraista japaninhortensiaa.
Mustilanhortensian lisäksi arboretumissa kasvaa nuoria japaninhortensioita, jotka ovat luonnonkeruita Hokkaidolta ja Kuriileilta. Vuosina 2011–2012 arboretumiin on istutettu yli neljäkymmentä japaninhortensian lajiketta oloissamme parhaiden japaninhortensoiden löytämiseksi. Japaninhortensialla on suuri koristearvo, koska ne kukkivat loppukesällä ja syksyllä, jolloin muita kukkivia pensaita on hyvin vähän.
Mustilanhortensia "löydettiin" 1980-luvulla arboretumin vanhoista istutuksista, nimettiin ja valittiin FinE-eliittitaimien lisäyslähteeksi runsaan kukinnan, kauniin kasvutavan ja hyvän talvenkestävyyden perusteella. Se on ulkomuodoltaan varsin lähellä luonnonvaraista japaninhortensiaa (H. paniculata). Sen pystyt ja kartiomaiset valkoiset huiskilokukinnot näyttävät lähinnä pitsimäisiltä. Suuret, steriilit laitakukat ympäröivät harvakseltaan kukinnon keskellä olevia pikkukukkia. Kukinta tapahtuu syyskuussa, jolloin harvat pensaat kukkivat, ja kuivuneet kukinnot jäävät koristamaan pensasta kevääseen asti.
Mustilanhortensialla kuten muillakin hortensioilla on luonnostaan kaunis kasvutapa, eikä niitä tarvitse vuosittain leikata, vaikka puutarhakirjoissa usein niin suositellaan.