Havuterassi sijaitsee Alppiruusulaakson ja Etelärinteen välissä. Alunperin Terassiksi nimetty alue rakennettiin 1940-luvulla. Nimi viittaa pengerrykseen eli terassointiin. Kivetyillä penkereillä alueelle on luotu sopivia kasvualustoja eri kasveille. Havuterassin läpi kulkee punaisella graniitilla päällystetty polku. Verrattuna Arboretumin metsäisiin osiin Havuterassi on Alppiruusulaakson tapaan selvästi rakennettu alue, jossa kuitenkin on pyritty luontevuuteen ja luonnonmukaisuuteen brittiläisen metsäpuutarhataiteen hengessä.
Havuterassi sijaitsee lämpimällä ja suojaisella etelärinteellä, johon virtaa ravinteita ja kosteutta pohjoispuolella sijaitsevalta Kotikunnaanmäeltä. Kasvupaikkana alue on hyvin edullinen, ja siellä menestyvät hämmästyttävän hyvin eräät hyvin arkoina pidetytkin kasvit, kuten japaninrypälekuusi (Cephalotaxus harringtoniana), kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) ja muratti (Hedera helix). Leimaa-antavimpia kasveja Havuterassilla ovat kuitenkin erilaiset havupensaat ja kaunista, matalaa holvistoa muodostavat talvenkestävät hortensiat (Hydrangea).
Eteläiseltä auringonpaahteelta Havuterassia suojaa makedonianmäntymetsikkö (Pinus peuce), jonka alla kasvaa runsaasti metsäperennoja, jotka ovat varjossa viihtyviä luonnonkasveja eri puolilta maailmaa. Ihastusta herättävät erityisesti kolmilehdet (Trillium grandiflorum) ja alppikellot (Soldanella montana). Toukokuussa hämyisessä metsässä katseen vangitsevat dahurianalppiruusun (Rhododendron dauricum) ja keisariatsalean (Rhododendron albrechtii) pienet mutta häikäisevän kirkasväriset kukat. Lue lisää »
Pohjoisamerikkalainen hortensialaji Hydrangea arborescens ei itsessään ole erityisen näyttävä, ja sitä näkeekin lähinnä vain tieteellisissä kokoelmissa. Tästä lajista kehittyneitä muunnoksia ja nimettyjä lajikkeita, pallohortensioita, on Suomessa kuitenkin viljelty jo pitkään.
Tunnetuin pallohortensialajike 'Grandiflora' löydettiin luonnosta Ohiossa 1900. Se on kerrannainen pensas, jonka pallomaiset kukinnot ovat läpimitaltaan 10–18 cm. Myös 'Annabelle'-lajike on löydetty luonnosta, Anna-nimiseltä paikkakunnalta Illinoisin osavaltiossa. 'Annabellen' kukinnot ovat näyttäviä, jopa yli 20 cm läpimitaltaan.
Pallohortensioiden talvenkestävyyttä pidetään keskimäärin heikohkona. Mustilassakin ne kasvavat enemman tai vähemmän perennamaisena paleltuen talvisin latvoistaan. Tämä ei onneksi haittaa kukintaa, sillä kukinnot kehittyvät saman vuoden versojen päihin. Puutarha- ja puistoistutuksissa pallohortensiat leikataan yleensä vuosittain alas. Kohtuullinen oksamäärä takaa suuret kukinnot.
Pallohortensioiden nimistössä on epätäsmällisyyttä ja lajikkeiden nimet ovat monesti sekaisin. Valtavakukintoinen 'Annabelle' yleensä kuitenkin erottuu helposti joukosta.
English
Русский
Svenska
Suomi