Alppiruusulaakso on kuuluisin Arboretumin alueista. Sen rakentaminen aloitettiin 1920-luvun lopulla. Apuna käytettiin puutarhasuunnittelijoita kuten Bengt Schalinia ja Paul Olssonia. Laaksoon haluttiin luoda metsäpuisto (engl. woodland garden), jossa kotimaisen metsän sekaan istutettaisiin ulkomaisia puita ja pensaita jäljitellen metsän luonnollista rakennetta.
Pensaskerrokseen valittiin alppiruusut ja välikerroksen puulajeiksi mm. lännenpihta (Abies lasiocarpa), kanadantuija (Thuja occidentalis) ja jättituija (Thuja plicata). Yhdessä kotimaisen männyn kanssa ne luovat metsikön kolmikerroksisen rakenteen, jossa ylimpänä, kaiken kattona ovat kotimaiset männyt. Välikerroksessa tuijat muodostavat "seiniä", jotka jakavat Alppiruusulaakson "huoneisiin".
Kasvupaikkana Alppiruusulaakso on koko Arboretumin parhaita. Maaperä on multava, kostea ja ravinteikas, ja laakson pohjalla kulkee pieni puro, joka kerää liiallisen kosteuden sekä tasoittaa lämpötilaoloja. Suurilatvuksiset männyt pidättävät osan auringonsäteilystä ja suojaavat siten puolivarjossa viihtyviä alppiruusuja ja perennoja. Männyt myös tasoittavat tuulioloja, jotka eivät Alppiruusulaaksossa muutenkaan ole epäsuotuisat, sillä laakso sijaitsee Arboretumin keskellä suojaisessa painanteessa. Yhdessä nämä tekijät luovat erinomaiset edellytykset niin alppiruusujen kuin muidenkin kasvien kasvulle. Lue lisää »
English
Русский
Svenska
Suomi