Prunus

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-93-007

alkuperä: Habarovsk, Venäjä

Mantsurianaprikoosi on kotoisin Kiinan koillisosasta, ns. Mantsuriasta sekä Pohjois-Koreasta.

Laji on pieni 3 - 5 m korkea puu tai pensas. Se kukkii runsaasti vaaleanpunaisin, kirsikkamaisin kukin ja sen hedelmä on pieni keltainen, n. 3 cm kokoinen syötävä aprikoosi.

Vaikka laajan Prunus -suvun eksoottisimpia edustajia, aprikooseja, manteleita ja persikoita pidetäänkin meille liian arkoina saattavat eräät lajit menestyä myös Suomessa. Laajamittaista kokeilua näillä lajeilla ei liene aiemmin tehty. Mantsurianaprikoosi on eräs kestävimpiä tämän ryhmän puita ja on perusteltuja toiveita sen menestymisestä Etelä-Suomessa.

Mantsurianaprikoosin siemen ei idä ilman esikäsittelyä, joten siemen kannattaa kylvää syksyllä. Kylvös peitetään hiekalla niin, että siemen peittyy. Kylvöksen oletetaan itävän kyivöä seuraavana keväänä saatuaan tarvittavan kylmäkäsittelyn.

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-92-011

alkuperä: Zvenigorod, Venäjä 55 50'N x 36 50 "E, korkeus merenpinnasta tuntematon

Kotoisin Euroopasta ja Lähi-Idästä. Pitkään viljelyssä ollut laji, jota käytetään paljon ympäri maailmaa sekä perusrunkona vartettaessa arkoja lajikkeita että aitakasvina etenkin Pohjois-Amerikassa, missä se on karannut viljelystä ja villiintynyt.  Sitä hyödynnetään myös teollisesti aromaattisen kuorensa vuoksi. Kukkii lehtien puhkeamisen aikaan pienin (n. 1 cm) kukin, jotka muodostavat jopa 10 kukan tuoksuvia terttuja. Hedelmä on n. 0,5 cm luumarja, joka kypsyttyään syksyllä saa mustan värin.

Veikselinkirsikan siemen on kylmästratifioitu, ja tulee kylvää välittömästi n. 1 cm syvyyteen. Kylvöalusta ja jatkokasvatusalusta on suojattava jyrsijöiltä. Itävyys n. 50 %, idätysaika IL 30 vrk.

Veikselinkirsikka on todennäköisesti arin nyt kokeiltavista kirsikka- ja luumulajeista, ja sen oletetaan menestyvän vyöhykkeellä I. Materiaalia tullaan sijoittamaan mukaan myös tätä pohjoisemmaksi lähetettäviin lajitelmiin menestymisrajan löytämiseksi. Siemen on kerätty luontaisen esiintymisalueen itäosasta.

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-93-010

alkuperä: Vladivostok, Venäjä

Tuohituomi on kotoisin kaukoidästä verraten mantereiselta alueelta ja se on todettu kestäväksi meillä aina Oulua myöten.

Laji on erittäin koristeellinen leveine latvuksineen ja etenkin kauniin kuparinsävyisen tuohimaisen kuoren takia. Tuohituomi on usein monirunkoinen puu, joka ei kasva 5-10 metriä korkeammaksi. Istutuspaikkaa valittaessa kannattaa kuitenkin huomioida puun leveyssuunnassa vaatima tila, jotta se todella pääsisi oikeuksiinsa koristeellisena lehtipuuna. Laji viihtyy parhaiten kosteissa, rehevissä metsänreunoissa.

Tuohituomen siemen ei idä ilman pitkää kylmäkäsittelyä (jopa 5 kk). Näin ollen siemen suositellaan kylvettäväksi syksyllä, jolloin se saa tarvittavan kylmäkäsittelyn talven aikana ja itää kylvöä seuraavana keväänä.