Acer triflorum

Huntuvaahtera on Kaukoidästä kotoisin oleva erittäin viehättävä pikkupuu. Sen lehdet ovat kolmilehdykkäiset eivätkä tuo mieleen vaahteraa, vaan jonkin eksoottisemman puulajin. Keväällä lehtien puhjetessa oksisto on kuin läpikuultavan punertavan hunnun peittämä. Joka syksy lehdet saavat kauniin, lämpimän oranssin ruskan. Omenapuumaisesti haaroittuva runko ja kauniisti helpeilevä kanelinruskea kaarna tekevät siitä näyttävän myös talvisaikaan.

Mustilassa kasvaa Suomen tiettävästi ainoa siemeniä tuottava huntuvaahteraryhmä, joka on istutettu 1930 -luvun lopulla. Puut ovat tulleet vuosikymmenten saatossa yhä koristeellisemmiksi eivätkä ne ole kärsineet pakkasista ankarimpinakaan talvina. Onkin merkillistä, ettei tätä Korean metsien aarretta ole istutettu muualle juuri lainkaan.

Luontainen levinneisyys

Huntuvaahteraa esiintyy Korean niemimaalla sekä sen pohjoispuolisessa Kiinassa. Se kasvaa metsänreunoissa ja rinteillä.

Lajikuvaus

Huntuvaahtera on luontaisilla alueillaan pieni puu tai pensas, joka kasvaa 10 metrin pituiseksi. Viljeltynä se jää pienemmäksi. Meillä lähes seitsemänkymmentävuotiaat huntuvaahterat ovat 4-5 metrin pituisia pieniä, mutkarunkoisia puita. Niillä on hilseilevä kuori, joka paljastaa kanelinruskean sisemmän kuoren. Nämä värit ovat erityisen korostuvia talvisaikaan valkoista hankea vasten. Lehdet ovat kolmesta lehdykästä koostuvia. Ne saavat hienon keltaisen tai oranssin syysvärin. Kukinto on vaatimaton vihertävä huiskilo, ja hedelmä vaahteroille tyypillinen lohkohedelmä, joka tosin on kova ja karvapintainen.

Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla

Huntuvaahtera on menestynyt meillä I-II-vyöhykkeillä. Se on viljeltynä niin harvinainen, ettei viljelykokemuksia tätä pohjoisempaa juuri ole. Koreasta kotoisin olevasta siemenestä lisätyt kasvit ovat kestäviä todennäköisesti vielä III-vyöhykkeellä. Lisäksi tästä harvinaisesta lajista pitäisi hankkia uutta lisäysmateriaalia vielä pohjoisempaa Kiinasta. Vasta sitten voitaisiin määritellä sen viljelyalueen lopulliset rajat. Huntuvaahtera on joka tapauksessa kaikkein kestävin kolmilehtivaahteroista, joita tunnetaan kaikkiaan neljä lajia. Maailmalla huntuvaahtera on tavoiteltu harvinaisuus, jota viljellään monilla seuduilla.

Käyttö

Huntuvaahtera on erinomainen pieni puu, jolla on koristeellinen kasvutapa ja lukuisia muita hyviä attribuutteja. Se soveltuu puuryhmiin, yksittäispuuksi vaikkapa perennoiden tms. kanssa sekä yleensäkin pieniin pihoihin.

Kasvupaikkavaatimukset

Huntuvaahtera viihtyy lämpimällä, multavalla ja läpäisevällä maalla auringossa tai puolivarjossa. Lue lisää »

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-95-059

alkuperä: Pohjois-Kiina

Huntuvaahtera on kotoisin Mantsuriasta ja Korean pohjoisosista. Se kuuluu ns. kolmilehtivaahteroihin, joita tunnetaan maapallolta neljä lajia. Meillä menestyvistä kolmilehtivaahteroista huntuvaahtera on paitsi kestävin, myös kaunein.

Huntuvaahtera on pieni puu, joka viihtyy hyvin puolivarjossa. Se on erittäin koristeellinen olemukseltaan, lehdiltään, jotka saavat kauniit keltaisen ja punaisen sävyiset syysvärit sekä rungoltaan, josta vanha kuori hilseilee paljastaen kanelinruskean sisemmän kuoren. Huntuvaahteran lehdet ovat kolmiosaiset eivätkä tuo mieleen vaahteraa, vaan jonkin eksoottisemman puulajin.

Huntuvaahtera on meillä kestävä ainakin II-vyöhykkeelle saakka, mutta se todennäköisesti viihtyy pohjoisempanakin.

Tätä viehättävää lajia on viljelty meillä jostain syystä hyvin vähän. Maan tiettävästi ainoa siemeniä tuottava noin 10 yksilön ryhmä kasvaa Mustilassa. Se on istutettu 1930-luvun lopulla ja puut ovat nyt yli 50-vuotiaina vielä erittäin koristeellisia.

Huntuvaahtera mainitaan hyvin hapanta maata sietäväksi, jopa kalkinkarttajaksi. Se on vaatelias maan kosteuden suhteen, eikä viihdy kuivilla kasvupaikoilla. Huntuvaahteran kovakuorinen siemen itää yleensä vasta vuoden kuluttua kylvöstä. Siemen suositellaan kylvettäväksi heti kesän kynnyksellä, jolloin se itää kylvöä seuraavana keväänä. Osa siemenistä saattaa itää vieläkin myöhemmin.