Mustilan Etelärinteen kookas, vanha, sotatalvetkin kestänyt poppelimagnolia tuhoutui 1970-luvulla maata myöten juhannusviikon yöpakkasten, kuivan kesän ja aikaisen, kylmän talven yhteisvaikutuksesta. Kannosta kasvoi kuitenkin vesa, joka on jälleen varttunut kukkivaan kokoon. Juhannuksen aikoihin puhkeavat kukat ovat vaaleanvihreät ja jäävät lehdistön seassa helposti huomaamatta. Poppelimagnoliassa näyttävintä ei olekaan kukinta vaan rehevä yleisolemus ja kookkaat lehdet, jotka saattavat kasvaa yli 20-senttisiksi. Englanninkielisen nimensä cucumber-tree se on saanut raakaana avomaankurkkua muistuttavien hedelmiensä perusteella.
Kotiseudullaan Pohjois-Amerikan itäosissa poppelimagnolia kasvaa noin 20-metriseksi, leveälatvuksiseksi puuksi, mutta jää Etelä-Suomessa viljeltynä selkeästi pienemmäksi. Suomessa sitä on kasvatettu jo sadan vuoden ajan, mutta lähinnä kokoelmissa.
Poppelimagnolia on kasvinjalostuksen kannalta mielenkiintoinen magnolialaji, sillä sen kukkien terälehdissä on suvulle harvinaista keltaista väripigmenttiä, joka tulee esiin kun sen risteyttää jonkin valkokukkaisen magnolian kanssa.
English
Русский
Svenska
Suomi