Siipipähkinät (Pterocarya) ovat kesävihantia, yksikotisia, suuria puita, joiden riippuvat kukinnot kehittyvät jopa puolen metrin pituisiksi hedelmänorkoiksi. Nimensä suku on saanut norkkoihin kehittyvistä koristeellisista, siipipalteisista pähkinöistä. Kaukasiansiipipähkinä on aikaisempien lämpimien ilmastovaiheiden aikana kasvanut Euroopassa, mutta joutunut sittemmin vetäytymään nykyisille asuinsijoilleen Kaspianmeren ympäristöön, jossa se kasvaa jokilaaksoissa. Viljelyyn se otettiin Länsi-Euroopassa 1700-luvun lopulla.
Kaukasiansiipipähkinä on komein meillä menestyvistä siipipähkinöistä suurine pariliuskaisine lehtineen. Valitettavasti yleisesti viljelty taimistokanta on Suomen oloissa toivottoman talvenarka. Toisaalta on Upsalasta tuotu alkuperä kasvanut muutamassa vuosikymmenessä yli 20 metrin mittaan Inkoossa Djurbäckin arboretumissa. Näyttää siltä, että menestyäkseen kaukasiansiipipähkinä vaatii oikean siementen alkuperän ja runsasravinteisen, kostean ja halloilta suojaisan kasvupaikan.
Kaukasiansiipipähkinä muistuttaa suuresti japaninsiipipähkinää (P. rhoifolia). Hyvä erottava tuntomerkki ovat silmuja suojaavat suomut, jotka kaukasianpähkinältä puuttuvat kokonaan. Japaninsiipipähkinältä ne karisevat talven mittaan.
English
Русский
Svenska
Suomi