Suuri osa Arboretum Mustilan sireeneistä eli syreeneistä on tarkemmin tunnistamattomia Villosae-ryhmään kuuluvia lajeja ja risteymiä. Ne ovat syntyneet Villosa-sektion lajien ja lajikkeiden vapaapölytteisistä siemenistä. Usein on hyvin vaikeaa ulkonäön perusteella tunnistaa, mitä pensaat pitävät sisällään, ja ovatko ne "puhtaita" lajeja vai risteymiä.
Vastaavia risteymiä on tehty sireenijalostuksessa tarkoituksellakin. Suosittu risteytyskumppani on ollut nuokkusyreeni (Syringa reflexa), joka antaa risteymille nuokkuvat kukat. Mustilan pensaissa näkyy piirteitä myös mm. unkarinsyreenistä (S. josikaea), koreansyreenistä (S. wolfii) ja röyhysyreenistä (S. sweginzovii). Tutusta pihasyreenistä (S. vulgaris) ne erottaa lehdistä, jotka pihasyreenillä ovat herttamaiset, Villosae-ryhmällä kapeat ja suipot.
Pensaat kukkivat hieman pihasyreenin jälkeen, yleensä kesäkuun puolivälissä yhtäaikaa alppiruusujen kanssa. Tästä syystä ne jäävät usein puistossa kulkijoilta huomaamatta, elleivät he varta vasten – tai tuoksua seuraten – lähde Alppiruusulaakson sijasta kulkemaan kohti Ketunmäkeä tai pysähdy ihastelemaan toimiston pihapiirissä kukkivia monennäköisiä syreenipensaita.
Svenska
English
Suomi
Русский