Vaikka rauduskoivu (B. pendula) on saanut osakseen suurta suosiota, jopa nimityksen Suomen kansallispuuksi, taitaa vähintään yhtä moni suomalainen olla kohdannut elinympäristössään tutun, mutta tuntemattoman hieskoivun. Tuttu hieskoivun täytyy olla, koska se on Suomen yleisin puu tämänhetkisten laskentaperiaatteiden mukaan. Tuntematon se on ehkä siksi, että sitä ei suinkaan ole aina helppoa erottaa rauduskoivusta, varsinkaan pohjoisempana. Koivulajit risteytyvätkin keskenään, mutta erityisesti tunnistamista vaikeuttaa hieskoivun monimuotoisuus. Hieskoivusta on löytynyt luontaisia muotoja ja muunnoksia runsaasti, muun muassa punakoivu (f. rubra), pylväskoivu (f. columnaris) ja pensashieskoivu (f. fruticosa). Hyvin merkittävä erikoisuus on tunturikoivumme (subsp. czerepanovii).
Rauduskoivuun verrattuna hieskoivu kasvaa usein kosteammilla, jopa turvepitoisilla mailla. Leikkausta se kestää rauduskoivua paremmin ja siksi sitä käytetään pensasaitoihinkin Pohjois-Suomessa ja varsinkin Pohjois-Ruotsissa. Yleisyys istutuksissa selittynee taimien luonnosta siirtämisen helppoudella. Hieskoivu on rauduskoivua lyhytikäisempi, mutta toisaalta ikääntyneenäkin omalla tavallaan kaunis puu. Sen runko säilyy vaaleana pitempään kuin rauduskoivun, eivätkä sen oksat yleensä riipu lainkaan. Tunnistamiseen voi käyttää talvisin versoja, jotka hieskoivulla ovat nystyttömiä, rauduskoivulla nystyisiä; kesällä myös lehtiä, jotka rauduskoivulla ovat kolmiomaisia tai vinoneliömäisiä, hieskoivulla pyöreämpiä.
English
Русский
Svenska
Suomi