Tatarkasveihin (Polygonaceae) kuuluu Suomessa menestyviä kasveja ainakin kymmenestä suvusta. Joukossa on viljoihin luettava tattari (Fagopyrum esculentum), useita niin sanottuja rikkakasveja ja koristekasveina käytettyjä, perennamaisia kasveja. Yli kolmen metrin korkuiseksi yhdessä kesässä varttuva jättitatar on niistä suurikokoisin ja sen moni oppi tuntemaan aikoinaan tieteellisellä nimellä Polygonum sachalinense.
Jättitattaren istutuskohteet on valittava huolella, sillä se leviää maavarsien avulla tehokkaasti ja ei-toivottujen kasvustojen hävittäminen on työlästä. Kasvualustaltaan rajatuissa kohteissa jättitatar on kyllä hyvä kasvi. Sen ontot, bambumaiset varret ovat kuin onkivapoja. Varret kasvavat hieman järeämmiksi kuin sirommalla ja suositulla japanintattarella (F. japonica), joka myös on agressiivinen leviäjä. Kumpikaan näistä ei Suomen oloissa tee siemeniä. Kaukoleviämisessä saattaa avustaa tietämättään vaikkapa touhukas puutarhuri, joka kuljettaa juurenkappaleita kompostijätteen mukana joutomaalle tai ojanpenkkaan.
Mustilassa jättitatarta kasvaa Alppiruusulaakson pohjoispäässä ajaninkuusten vieressä. Viidakkomaisen kasvuston leviämisen pitävät kurissa tie ja metsän varjostus. Jättitattaren luota Atsalearinteelle lähtevän oikopolun, niin sanotun Maaherranpolun toisessa päässä kasvaa japanintatar. Näitä kahta jättiperennaa pääsee siis Mustilassa vertailemaan lähellä toisiaan.
PÄIVITYS 2020: Japanintatar on kesäkuusta 2019 lähtien tullut Suomessa kielletyksi kasviksi. Sen esiintymät Arboretum Mustilassa ovat hyvin tiedossa ja hallinnassa. Japanintatar ei Suomessa leviä siemenistä. Tattarin leviäminen uusille alueille esim. kitkentäjätteen ja maansiirtojen mukana on Mustilassa estetty. Olemassaolevien tataristutusten hävittämiseen käydään käsiksi sen jälkeen, kun vakavista haittakasveista punahuiskusta ja lupiinista on päästy eroon.
English
Русский
Svenska
Suomi