Kiinanvaahtera on kasvutavaltaan viuhkamaisesti levittäytyvä, monirunkoinen pensas, jonka kellertävät, hienonukkaiset oksat kohenevat yläviistoon levittäytyen sitten tasossa kasvaviksi kerroksiksi. Oksiin kehittyy ajan myötä kanelinruskea, liuskoina hilseilevä kuori. Kiinanvaahtera kukkii keväällä lehtien puhjettua kermanvalkoisin, tähkämäisin kukinnoin. Kiinanvaahteran syysvärit ovat hienoja, murrettuja sävyjä lohenpunaisesta oranssinruskean kautta violettiin.
Kiinanvaahtera sietää hyvin varjostusta ja kasvaakin luonnossa tavallisesti havupuumetsien korkeammassa pensaskerroksessa. Sen luontaiset esiintymät ovat Japanissa ja Koillis-Aasiassa. Suomessa kiinanvaahteran voi sekoittaa amerikkalaiseen lähisukulaiseensa tähkävaahteraan (Acer spicatum). Tähkävaahteralla on samanlaiset pystyt tähkämäiset kukinnot, mutta sen lehdet ovat tavallisesti kolmehalkoiset, ei viisihalkoiset, ja alapinnoiltaan paljon niukkakarvaisemmat kuin kiinanvaahteralla. Tähkävaahteralle ei liioin kehity hilseilevää kaarnaa, vaan sen runko pysyy vanhemmitenkin sileänä.
Tähkävaahteran tapaan on kiinanvaahterakin oikealla alkuperällä erittäin talvenkestävä. Syystä tai toisesta se on kuitenkin ollut tähkävaahteraa oikukkaampi viljellä, ainakin Mustilassa.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-95-281
alkuperä: Sahalin, Yuzno-Sakhalinsk
Kiinanvaahtera on Kaukoidän laajimmin levinneitä vaahteralajeja. Luontainen kasvualue ulottuu Koreasta ja Kiinan itäosista pohjoiseen lähelle Habarovskia sekä lännessä Japaniin. Lähinnä sekametsissä tavattava puu kasvaa jokien varsilla ja vuorten rinteillä, Venäjällä aina 700 metrin korkeudella saakka.
Kiinanvaahtera on leveälatvuksinen, vankkarunkoinen noin 15-metrinen puu tai haaroittuneena suuri pensas. Nuoret versorangat ovat punaruskeita, runko on kellanharmaa ja pinnaltaan hilseilevä. Venäjällä lajia kutsutaan keltavaahteraksi.
Puu sietää melko hyvin varjostusta ja on kasvupaikan suhteen melko vaatimaton. Kiinanvaahtera on levinneisyysalueeltaan pohjoisempi kuin monet Etelä-Suomessa menestyneet harvinaiset vaahteralajit. Voidaankin olettaa, että laji olisi talvenkestoltaan yksi parhaista Kaukoidän eksoottisten vaahteroiden lukuisassa joukossa.
Vaahteran siemen kärsii kuivana säilyttämisestä. Maahantulohetkellä myös tämä erä oli pelottavan kuiva. Siemeniä kannattaa liottaa jokunen päivä vettä vaihtaen.