Tämä Aasian itäisimmän äärilaidan kataja saatiin Arnold Arboretumiin (Harvardin yliopisto, USA) Japanista Hokkaidon saarelta 1892 ja nimettiin arboretumin ensimmäisen johtajan C. S. Sargentin (1841–1927) mukaan. Sitä kasvaa kaikkien Japanin saarten lisäksi Korean niemimaalla sekä Kuriileilla ja Sahalinin eteläosissa. Kasvupaikkana on yleisesti alapaljakan pensastiheiköt, niityt ja vierinkivilouhikot, mutta pohjoisimmilla alueilla lähinnä kivikkoiset merenrannikot.
Sargentinkataja on harvoin viljelty mutta kauniiksi kehuttu matala havupensas. Se suikertelee pitkin rangoin, joista haaroittuu tiheästi sivusuuntaisia oksia. Nuorempana sen vaalean sinivihertävät lehdet ovat neulasmaisia, mutta vartuttuaan samoissa oksissa on myös suomumaisia aikuislehtiä. Se on yleensä kaksikotinen, siis hede- ja emikukat eri pensaissa.
Sargentinkatajaa ei Suomen taimikaupan valikoimissa yleensä ole nähty. Mustilasta käsin sitä on levinnyt harrastajien kasvikokoelmiin 2000-luvun alussa, jolloin Arboretum kasvatti taimia venäläisistä siemenistä. Hollantilaisen Grootendorstin nimeämä lajike 'Glauca' on myös erinomainen, sinertävä maanpeitekasvi. Ohittamaton tuntomerkki on vastenmielinen kamferinhaju, joka versoista lähtee niitä hieroen rikottaessa.
English
Русский
Svenska
Suomi