Actinidia

Japaninlaikkuköynnöksen lehdet ovat tummanvihreät, paksut ja kiiltävät eikä niissä ole laikun laikkua. Vierasperäisen kasvin harhaanjohtavalla nimellä on kuitenkin johdonmukainen selitys: ensimmäiset Suomeen tuodut Actinidia-suvun kasvit olivat kiinanlaikkuköynnöstä (A. kolomikta), jonka lehdissä on komeita valkoisia laikkuja.

Japaninlaikkuköynnös on yleensä kaksikotinen, voimakaskasvuinen köynnös. Sen karvattomat hedelmät ovat viinirypäleen kokoisia ja niitä voi kutsua kiivimarjoiksi, sillä niitä ei ole tarpeen kuoria varsinaisen kiivihedelmän (A. deliciosa) tapaan. Japaninlaikkuköynnöstä viljellään varsinkin alueilla, joilla oikea kiivi ei menesty. Täysikasvuinen köynnös voi tuottaa satoa 30–40 kg jopa Suomen oloissa.

Japaninlaikkuköynnös menestyy eteläisimmässä Suomessa, vaikkakaan kasvukausi ei yleensä riitä hedelmien kypsymiseen. Tavallisimmin on myynnissä 'Issai'-niminen yksikotinen lajike, joka on talvenkestoltaan yksi heikoimmista. Riittävän kylmiltä vuoristoseuduilta peräisin olevat luonnonalkuperät ehtivät Etelä-Suomen oloissakin kypsyttää marjansa lokakuun alkupuolella ennen pakkasia.

Vaikkei marjoja saisikaan, köynnöksen lehdistö on kaunis ja kukat sievät. Versot voivat meilläkin kesän aikana kasvaa pitkälle yli metrin. Jo näistä ominaisuuksista syntyy viljelynarvoinen köynnös.

Kiinanlaikkuköynnöksen kirjavat lehdet herättävät huomion jo matkan päästä. Alkukesällä näyttää kuin osa lehdistä olisi vetäisty kärkipuoliskosta maalilla valkoisiksi. Kukinnan jälkeen valkoinen väri vähitellen himmenee tai punertuu. Kiinanlaikkuköynnös on yleensä kaksikotinen, toisin sanoen hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä, mutta kylmiltä seuduilta tuoduissa luonnonkannoissa on myös yksikotisia köynnöksiä, joissa on sekä hede- että emikukkia. Tällainen on taimistoillakin toisinaan myytävä lajike 'Annikki'. Yleisesti viljelty komean valkolaikkuinen köynnös on hedekasvi.

Emikasvien lehdistö on tavallisesti yksivärisen vihreä, mutta marjominen tekee ne kiinnostaviksi. Marjat ovat pitkulaisia, yksilöstä riippuen 2–4 sentin pituisia ja 1–1,5 cm paksuisia. Ne maistuvat kiiviltä, kuuluuhan tämä laikkuköynnös samaan sukuun oikean kiivin (Actinidia deliciosa) kanssa, ja täysin kypsänä parhaisiin köynnöksiin kehittyy hienoja metsämarjan aromeja. Marjat kypsyvät vähin erin ja on käytettävä välittömästi, sillä kypsät marjat eivät säily poimittuna, ja raakojen marjojen maku on tympeä.

Kiinanlaikkuköynnöksellä on myös kauniit, valkoiset kukat, jotka helposti jäävät piiloon rehevän lehdistön alle, mutta niiden imelänkirpeä tuoksu kulkeutuu kymmenien metrien päähän. Parhaiten kukat näkyvät alta päin tarkasteltuna köynnöksen kasvaessa pergola- tai porttirakenteessa.

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-93-006

alkuperä: Vladivostok, Venäjä

Japaninlaikkuköynnös on kotoisin Japanista sekä Kiinan koillisosista ja Venäjältä. Laikkuköynnökset ovat joko tukeen nojaavia köynnöksiä tai rentoja pensaita. Suomessa viljellään koristekasveina kolmea lajia, joista kiinanlaikkuköynnös (A. kolomikta) on yleisin. Viljeltävät kiinanlaikkuköynnökset ovat yleensä pistokasmonistettuja hedeyksilöitä, joiden lehdet ovat koristeellisen laikullisia. Japaninlaikkuköynnös on kuitenkin lehdiltään tasaisen vihreä.

Laikkuköynnökset ovat läheistä sukua kiiwille (A. sinensis), joka on kotoisin Etelä- Kiinasta. Niinpä japaninlaikkuköynnöksenkin hedelmät ovat syötäviä ja erittäin C-vitamiinipitoisia. Hedelmä on 2 cm vihertävä marja. Koska laikkuköynnökset ovat kaksikotisia kasveja, hedelmiä tuottamaan tarvitaan sekä emi- että hedeyksilöitä. Japaninlaikkuköynnös on meillä suhteellisen harvoin viljelty laji, jota ei ole pidetty kestävänä aivan eteläisintä Suomea lukuunottamatta. Lämpimälle seinustalle istutettuna japaninlaikkuköynnös olisi kuitenkin käyttökelpoinen ja mielenkiintoinen erikoiskasvi, jonka meille sopivia kantoja kannattaa ja tulee etsiä.

Japaninlaikkuköynnöksen siemen ei idä ilman pitkää esikäsittelyä, joka koostuu lämpö- ja kylmäkäsittelystä. Siemen suositellaan kylvettäväksi kesällä suojaiselle alustalle. Kylvös peitetään kevyesti hiekalla. Kesän aikana siemen saa tarvitsemansa lämminkäsittelyn ja talven aikana kylmäkäsittelyn. Siemen itää normaalisti seuraavana keväänä.