Punakuusen nimi tulee metsien punaruskeasta sävystä, joka paikallisten metsämiesten silmissä poikkeaa mustakuusen (P. mariana) tummasta ja valkokuusen (P. glauca) vaalesta yleisväristä. Kaikki kolme havupuuta kasvavat samoilla seuduilla Pohjois-Amerikan itäosissa. Punakuusi on niistä levinneisyydeltään selvästi atlanttisin. Kotiseutunsa eteläosissa se kasvaa vuoristopuuna Appalakkien ylärinteillä.
Punakuusi on kuulunut Arboretum Mustilan puustoon jo vuodesta 1914. Vanhan metsikön alkuperä oli New Hampshiresta Uudesta Englannista, ja se oli yksi onnistuneimpia amerikkalaisilla kuusilla tehtyjä istutuksia Mustilassa. Se säilyi komeassa kunnossa lähes sata vuotta, kunnes kaikki puut kuolivat pystyyn vuosina 2009–2011. Yksittäispuuna kasvava vanha punakuusi löytyy kuitenkin vielä Ropakon alueelta lehtometsästä, jossa sen tyypillinen profiili erottuu varsinkin talvisaikaan. Uusia punakuusi-istutuksia on tehty vuonna 2010 Nokkalan suunnalle käyttäen kahta kanadalaista alkuperää.
Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva punakuusi menestyy meillä ainoastaan maan eteläosissa, vyöhykkeillä I–III. Se on temperaattisen ilmaston kasvilaji, jonka tiheä ja koristeellinen kasvutapa muistuttaa mustakuusta.
New Hampshiren alkuperää oleva metsikkö on perustettu vuonna 1914. Vaikka useimmat pohjoisamerikkalaiset kuusilajit menestyvät meillä suhteellisen hyvin, ne eivät kuitenkaan pysty kilpailemaan kasvussa kotimaisen kuusen kanssa.
English
Русский
Svenska
Suomi