Alppiruusulaakson länsipuolella, serbiankuusten (Picea omorika) katveessa kostealla ojanpohjalla viihtyvä helmisaniainen herättää huomiota soman pyöreäliuskaisella lehdistöllään, joka aivan ilmeisellä tavalla poikkeaa kotimaisista saniaisistamme.
Helmisaniainen on Onoclea-suvun ainoa laji. Lajinimi sensibilis tarkoittaa herkkää ja viittaa kylmänarkuuteen, sillä ensimmäiset syyskylmät saavat lehdet mustumaan. Vaikka lehdet ovatkin arkoja kylmälle, ei juuristo ole mitenkään erityisen arka. Mustilassa helmisaniainen on viihtynyt erinomaisesti vuosikymmenten ajan.
Yleensä saniaisilla itiöpesäkkeet sijaitsevat lehtien alapinnoilla, mutta helmisaniaisella on erilliset itiöpesäkelehdet samoin kuin luonnonvaraisella kotkansiivellämme (Matteuccia struthiopteris). Pesäkelehdet säilyvät talven yli ja itiöt vapautuvat keväällä ennen kuin uusi lehdistö ehtii kasvaa. Kasvupaikallaan helmisaniainen leviää maavartensa avulla ja suotuisalla paikalla kasvattaa tuuhean lehdistön.
Helmisaniaisen alkuperäisillä kasvupaikoilla on todettu, että hyvin varjoisalla paikalla se voi kestää kuivuuttakin. Mitä aurinkoisempi istutuspaikka, sitä tarkemmin on kuitenkin huolehdittava kosteuden riittävyydestä.
English
Русский
Svenska
Suomi