Purppurapihtaa pidetään yleisesti kauneimpana Mustilassa kasvavana pihtana. Se onkin ansainnut tieteellisen nimensä, jossa amabilis tarkoittaa miellyttävää tai rakastettavaa. Purppurapihdan tummanvihreät havut ovat verrattoman koristeellisia ja sen kasvutapa uljas; oksat asettuvat sulkamaisina kiehkuroina toistensa lomaan muodostaen sopusuhtaisen ja rauhallisen kokonaisuuden. Vaikka tämä pihtalaji aikuisena kasvaa nopeastikin komeaksi, tuuheaksi puuksi, se on taimena turhauttavan hidaskasvuinen, vaatelias ja hiukan oikutteleva, kuten havupuiden prinsessalta kenties sopii odottaakin.
Purppurapihta on kotoisin Pohjois-Amerikan luoteisosista. Se viihtyy kosteissa metsiköissä Tyynenmeren rannikkovyöhykkeen laaksoissa ja vuorenrinteillä. Suomessa laji menestyy ainoastaan maan eteläisimmissä osissa. Mustilassa kasvava alkuperä on osoittautunut hämmästyttävän talvenkestäväksi, mikä viittaa siihen, että siemenet on ilmeisesti kerätty lajin levinneisyysalueen mantereisista osista. Mustilan vanhimmat, yli 30-metriset puut arboretumin perustajan A. F. Tigerstedtin haudan vieressä on kylvetty 1892 ja istutettu 1915. Suurin osa nuoremmista istutuksista on niiden jälkeläisiä.
Purppurapihta on kotoisin Pohjois-Amerikan luoteisosista. Sitä kasvaa etelässä aina Kalifornian pohjoisimmista osista USA:ssa Brittiläiseen Kolumbiaan Kanadassa. Sen kasvupaikkoja ovat rannikkovyöhykkeen laaksot ja vuorenrinteet. Etelässä esiintymät ulottuvat aina 3000 metrin korkeuteen saakka.
Lajikuvaus
Purppurapihta kasvaa luontaisesti parhaimmillaan jopa 50 metrin pituiseksi. Kotiseuduillaan se on yleensä 30-50 metrin mittainen. Meillä vanhimmat puut ovat jo ylittäneet 30 metrin pituuden. Nuorena purppurapihta on hyvin säännöllinen kasvutavaltaan. Oksat ovat pitkiä ja kääntyvät kauniisti toistensa lomitse tehden lehvästön hyvin tiheäksi. Neulanen on päältä tummanvihreä ja alta valkojuovainen. Suuret, yli 10-senttiset, tynnyrimäiset kävyt kypsyvät lokakuussa ja ovat ruskeanharmaita.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Purppurapihtaa on viljelty Suomessa noin sadan vuoden ajan. Se on menestynyt I-II-vyöhykkeillä, mutta saattaa menestyä vielä III-vyöhykkeelläkin. Purppurapihta on meillä hyvin harvoin viljelty laji. Sitä viljellään muualla maailmassa melko harvinaisena, sillä tätä pihtalajia pidetään yleisesti vaikeana oikuttelijana.
Käyttö
Purppurapihta on erinomainen yksittäispuu tai ryhmäpuu sopiviin paikkoihin. Tummanvihreän lehvästönsä vuoksi se soveltuu myös taustakasviksi.
Kasvupaikkavaatimukset
Purppurapihta suosii kosteina pysyviä kasvupaikkoja. Rinteissä se on viihtynyt hyvin. Maa ei kuitenkaan saa olla kylmää. Mereisenä lajina se suosii pohjois- ja itäsuuntia, joissa kosteus on suuri. Valoisuuden suhteen se ei ole erityisen vaatelias, vaan viihtyy puolivarjossa. Paahdetta se ei siedä. Lue lisää »
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-91-113 tai K09-89-001 Lue lisää »
English
Русский
Svenska
Suomi