Tilia

Kriminlehmus on puuerikoisuus, jonka syntyä ei vieläkään ole pystytty täysin tyydyttävästi selvittämään. Se on ilmeisen spontaanisti Krimin niemimaalla syntynyt risteymä, jonka kantavanhempina pidetään metsälehmusta (T. cordata) ja harvinaista kriminkiiltolehmusta (T. dasystyla subsp. dasystyla).

Kriminlehmusta ei tavata missään luontaisena, mikä on puhuttanut kasvitieteilijöitä siitä asti, kun se laskettiin markkinoille Saksassa n. 1860. Saksalainen K. Koch kuvasi ja nimesi kriminlehmuksen tieteelle 1866. Risteymän epiteetti euchlora tarkoittaa ”aidosti vihreää”.

Kriminlehmuksen kauniin kiiltävänvihreää lehvästöä eivät imeväsuiset tuholaiset suosi, joten kriminlehmukset eivät tahraa puistonpenkkejä tai autoja muiden lehmusten tapaan mesikasteella. Lehvästö myös sietää erinomaisesti kaupunki-ilmastoa. Kriminlehmus onkin viljelynarvoinen lehmus, josta on löytynyt kauniisti kehittyneitä puita, mm. Lepaasta, Lappeenrannasta, Vaasasta ja Nokialta. Mustilassa vanha kriminlehmus kasvaa Pähkinärinteessä.

Kaunismuotoinen amerikanlehmus on kotoisin Yhdysvaltojen koillisosasta ja etelä-Kanadasta. Viljeltynä se kasvaa vielä luontaista levinneisyyttään pohjoisempana. Luonnossa se viihtyy kuivissa tai tuoreissa keski- ja runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä, joskus myös kalliomailla.

Amerikanlehmus on yksirunkoinen puu, jolla on leveä, pyöreä latvus. Hieman riippuvat oksat ovat väriltään vaaleanharmaat; väri erottuu selvästi talvella. Tummanvihreät lehdet ovat suuria, selvästi isolehtilehmuksen (T. platyphyllos) lehtiä suurempia. Lehtien ylä- ja alapuoli ovat liki samanväriset. Kukat ovat kellomaisia ja riippuvat 4–10 kukan viuhkoina. Hedelmät ovat aika isoja, 8 mm kokoisia, palleromaisia ja sileitä. Syksyllä amerikanlehmus saa kauniin, keltaisen syysvärin.

Amerikanlehmusta käytetään runsaasti puistopuuna Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Se menestyy myös Etelä-Suomessa. Mustilassa amerikanlehmuksia kasvaa Juhlapaikan lähellä, lämpimällä multavalla etelärinteellä, johon on istutettu runsaasti itäisen Pohjois-Amerikan lajistoa. Osa amerikanlehmuksista on kasvatettu Arboretumin omilla siemenkeruumatkoilla kerätyistä siemenistä.

Metsälehmuksen luontaista levinneisyysaluetta on Eurooppa ja osa Kaukasiaa. Luontainen levinneisyysalue ulottuu Suomeen Vaasan korkeudelle asti. Metsälehmus onkin jaloista lehtipuistamme kaikkein pohjoisin. Suomeen se on tullut viimeisimmän jääkauden jälkeen, noin 5000 vuotta sitten, ja jo kivikaudella lehmus eli niinipuu oli tärkeä materiaali erilaisten punosten valmistamisessa. Niinen lähteenä lehmusta käytettiin aina 1800-luvulle asti. Runsaan ja kauan kestäneen niinen keräämisen vuoksi lehmus on suurelta osin hävinnyt luonnosta.

Metsälehmus kasvaa luontaisesti lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Sen latvus on muodoltaan kapea ja varsinkin vanhemmat oksat ovat riippuvakärkisiä. Lehdet ovat selvästi sydämenmuotoiset, herttamaiset ja pienehköt, alapuolelta hieman sinertävät. Kukat ovat tähdenmuotoiset, kalpean keltaiset ja sijaitsevat pystyissä pienissä viuhkoissa. Lehmus kukkii heinäkuussa, ja silloin sen tunnistaa vahvatuoksuisesta medestä, joka kerää ympärilleen runsaasti pölyttäviä hyönteisiä. Metsälehmukset pienehköt hedelmät ovat pinnaltaan lähes sileitä.

Mustilassa Juhlapaikan lähellä, vastapäätä japaninlehtikuusimetsikköä kasvaa kookkaita metsälehmuksia. Pohjoisrinteelle istutettiin keväällä 2010 metsälehmusta, jonka alkuperä on Puruveden Iso-Niinisaaren luontainen lehmusmetsä.