Tämän idänvaahteran alalajin sanotaan esiintyvän ainoastaan Japanissa ja sielläkin hyvin pienellä alalla. Mustilaan se on kuitenkin saatu Sahalinin saarelta, jossa sitä myös kasvaa. Idänvaahterasta sen erottaa parhaiten pyöreiden, mutta lähes aina viisiliuskaisten lehtiensä puolesta. Idänvaahteralla liuskoja on seitsemän. Sahalininvaahteran voi sekoittaa myös lähisukulaiseensa kappadokianvaahteraan (Acer cappadocicum), joka taasen on kotoisin Kaukaasian vuoristoseuduilta.
Luonnossa tämä puu kasvaa runsaslumisilla vuoristoseuduilla 10–15 metrin korkuiseksi. Viljeltynä se on kaunis, pyöreälatvuksinen puu, joka keväällä kukkii ennen lehtimistään. Kukinto muistuttaa metsävaahteran (A. platanoides) kellanvihreää kukintoa niin kooltaan kuin väritykseltäänkin.
Tästä vaahterasta on Suomessa vielä hyvin vähän viljelykokemusta, mutta kestäväksi osoittautuvat kannat on syytä huomioida, kun halutaan metsävaahteralle ominaista rehevyyttä ja kaunista lehdistöä ilman vaaraa liian suureksi kehittyvästä puusta. Vasta avautumassa olevat lehdet ovat keväällä kauniin pronssinpunaiset, mikä korostaa hienosti kukkien heleää väriä.
Idänvaahtera kasvaa luontaisena Kiinassa, Venäjän Kaukoidässä, Koreassa ja Japanissa. Laajasta levinneisyysalueesta johtuen sen eri kannat poikkeavat jonkin verran toisistaan sekä ulkomuotonsa että ilmastollisen sopeutuneisuutensa puolesta. Idänvaahteran lehdet muistuttavat kotimaista metsävaahteraamme, mutta ne ovat pienemmät, ja lehtiliuskat ovat lähes tasasivuiset. Muutoinkin koko puu on kuin pienoisversio kotimaisesta metsävaahterastamme (A. platanoides), ja äärimmäisen käyttökelpoinen koristepuu, mikäli meille sopivia alkuperiä olisi helposti saatavilla.
Vaikka idänvaahtera voi luonnossa kasvaa yli 20 metrin korkuiseksi, ei siitä viljeltynä yleensä tule kymmentä metriä korkeampaa. Mustilan suurin idänvaahtera on ihailtavana Etelärinteen länsipäässä. Erityisen suuren viljelyarvon puulle antaa syysväri, joka sekin vaihtelee alkuperän ja syksyn säiden mukaan. Parhaimmillaan idänvaahteran latvus hehkuu tulipunaisena, vaikka usein on tyytyminen vaisumpaan keltaiseen väriin.